Ihana auringonpaiste aamulla, pitkästä aikaa! Lähdettiin Johannan kanssa yhdessä maastoon, Johanna tällä kertaa Emilin emällä Friidulla. Tämänpäiväisen ratsastuksen perusteella voisi todeta, että kauas ei ole omena puusta pudonnut. Emilillä ja Friidulla on ihan samanlaisia tapoja, molemmat touhuilevat omiaan odottaessa ja lenkillä sitten reagoitiinkin jopa kaikkiin asioihin samaan aikaan...samalla tavalla.
Alkumatka sujui todella kivasti, hepat oli rentoja, aurinko paistoi ja edessä olisi mukava maastolenkki. Noh, aina ei voi mennä suunnitelman mukaan...aloitettiin Lempparista tuttuun tapaan. Ensimmäinen tölttipätkä samassa kohdassa kuin aina ennenkin ja yhtäkkiä Huuiii ja reippaampi töltti. Otettiin käyntiin ja mietin, että mitäköhän mahtoi Emil säikähtää. Se ei ollut vastaan tullut sauvakävelijä, vaan puomiportin vingunta mikä oli täysin uusi juttu. Hetken päästä lähti portilta tulemaan Järvenpään kaupungin pakettiauto perässään kamalaa meteliä pitänyt peräkärry, puukuorma ilmeisesti nuotiopaikalle. Ja se riitti. Emil muuttui hetkessä mukavasta ratsusta painetta täynnä olevaksi tynnyriksi jota sai pidellä ihan koko ajan. Hetki mentiin vielä poluilla ja lähdettiin sitten hiekkatietä pitkin autiotalolle päin. Noh, hiekkatiellä tuli sitten hevonen kärryjen kanssa, ja sekös se sitten vasta nostattikin Eemelin kierroksia...ja kärryjen perässä vielä PONI käsihevosena! =D Odotettiin, että ohittivat meidät ja lähdettiin heidän peräänsä, Friidu ensin ja Emil perässä. Eemeliltä katosi käynti ja siinä sitä sitten mentiin ruutitynnyri-tölttiä, hiljaa mielessäni laskin metrejä autiotalolle ;)
Ja jottei nyt olisi vielä liian helpoksi mennyt, ilmestyi samainen pakettiauto kolisevan peräkärrynsä kanssa taaksemme. Kerettiin tieltä pois autiotalolle päin, mutta kun ajoi meistä ohi, meinasi Emil ottaa äkkilähdöt ja Friidu oli kuulemma ottanut ilmaa etuosalle ja kääntynyt ympäri. Siitä sitten vihdoinkin autiotalon pelloille, Emil yhä ilman käyntiä Friidun perässä. Pellolla Emil repi taas ruohonkorsia hullun kiilto silmissä, aika kauan syöteltiin ennen kuin hepat rauhoittuivat. Mutta onneksi rauhoittuivat lopulta ja loppulenkki meni ihan kivasti. Eemelikin malttoi hyvin kävellä ja otettiin vielä yksi slungi tölttipätkä ennen tallille menoa. Aina ei siis mene ihan suunnitelmien mukaan...ja nähtävästi ei ihan paras mahdollinen parivaljakko, kun reagoivat molemmat vahvasti toistensa liikkeisiin ja säikähdyksiin. Ajattelin vielä ennen lenkkiä, että Emilkin on varmasti rauhallisempi eilisen valmennuksen jäljiltä, mutta ei, ihan niin kuin koko valmennusta ja kunnon työskentelyä ei olisi koskaan ollutkaan! =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti