Eilen illalla iltatallin jälkeen jäätiin Johannan kanssa iltakahville/-teelle satulahuoneeseen ja juteltiin mm. tästä rakkaasta harrastuksestamme. Keskustelu kääntyi nopeasti Eemeliin ja tähän sen tilanteeseen; miksi se käyttäytyy noin kuin käyttäytyy, mistä on tullut autojen säikkymiset, ylitsepursuavat energiat jne... Mieli oli aika maissa ja Johannallekin sanoin, että ei tulisi kyllä tällä hetkellä mieleenkään lähteä tekemään Pornaisten lenkkiä uudestaan tuon höyrypään kanssa, reilu kuukausi sitten mulla oli aivan erilainen hevonen. Vauhtia on joo, ja sitähän mä halusin, mutta rajansa nyt kuitenkin kaikella. Menosta ei tällä hetkellä nauti ratsastaja, mutta ei kyllä hevonenkaan. Aikamme asiaa pyöriteltiin ja Johanna kysyi, että mikä on muuttunut esimerkiksi nyt viimeisen kuukauden aikana? Talvikarva on tehty ja energiaa ei mene nyt lämmittämiseen niin paljon, yöt viettävät tarhan sijaan karsinoissa, liikkuu useammin viikossa kuin ennen -> kunto kasvanut entisestään...
Ja sitten se tuli...valmennukset!! Ennen valmennusten aloittamista tehtiin reippaita ja pitkiä lenkkejä Eemelin kanssa, juostiin paljon niin maneesilla kuin maastossakin. Nyt olemme alkaneet taas tehdä erilaista työtä kokoamisten ja taivuttelujen merkeissä valmennusten jälleen alettua, ja siinä samalla, kun olen uppoutunut kotiläksyihin ja Eemelin eteenpäin viemiseen, olen jättänyt meidän reippaat ratsastukset pois!! =( Meidän työskentely tapahtuu suurimmaksi osaksi tällä hetkellä ympyrällä ratsastellen ja pääosin käynnissä. Toki on myös niitä juoksupätkiä, mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen, mutta tämäkin on täysin loogista, harva sitä uusia asioita juoksemalla tekee...
Siispä tänään suunnattiin Eemelin kanssa maneesille, ja ihan vaan juoksemaan! =) Unohdin kokoamiset ja taivuttelut, pääty-ympyrällä ratsastuksen ja oikean muodon...tänään vaan nautittiin, ja juostiin! =) Lähdettiin Johannan ja Lerpun kanssa tallilta samaa matkaa, me suunnattiin maneesille ja Johanna Lerpun kanssa maastoon. Ja ai että miten häpi hevonen mulla maneesilla olikaan, korvat tötteröllä mentiin tölttiä, ravia ja laukkaa. Aloitettiin töltillä missä temponvaihteluita, työtölttiä ja sitten lisäilyjä pitkillä sivuilla, meni tosi hyvin!! Vauhtia tuli hyvin lisää eikä lähtenyt rullailemaan. Sitten ravipätkiä ja lopuksi laukkaa. Nyt ei ollut laukoissa tietoakaan rynnimisistä, vaan nostot olivat siistejä ja laukka lähti pyörimään hvyin. Ravit oli ihan ok, vasen kierros on nyt selkeästi hankalampi kuin oikea, vähän joka askellajin kanssa, mutta siitä en tänään niin välittänyt, tarkoitus oli vain pitää kivaa ja mennä reippaasti JUOSTEN =) Laukassa oikea nousi hyvin, vasen teetti hieman enemmän töitä, välillä väärää nosti. Hieman sain jopa ajoittain äänellä "hooailla" ettei nyt liian reippaaksi meno yltynyt, kertaakaan ei tarvinnut pyytää eteen! Emil nautti, ai että se nautti menostaan vajaan tunnin mitä maneesilla oltiin! <3 Siinä sitten ratsastellessa mietin, että miten tyhmä olenkaan ollut, kun olen jättänyt tämän pois normi viikko-ojelmasta, Eemelin täytyy saada liikkua kunnolla ettei kasaa energioita päähänsä!
Oltiin tekemässä viimeisiä laukkapätkiä, kun Emil yhtäkkiä pysähtyi ja hirnui! Siis se ei hirnu juuri koskaan, mutta nyt hirnui, kovaa ja korkealta. Ja sitten soi mun puhelin, Johanna oli Lerpun kanssa maneesin ulkopuolella =) Siis se kuuli/vaistosi Lerpun ja huusi sille, todella hassua! =) Maneesitallilla on kuitenkin pihassa muut tallin hevoset, kengittäjä oli paukuttelemassa paikalla ja liikennettä muutenkin, ja se huusi Lerpulle! =) <3 Otin vielä loppuun hieman tölttiä ja tulin sitten alas selästä ja avasin maneesin oven, ja nyt Eemeli hirnui jälleen Lerpulle, kimeästi ja iloisesti! =) Johanna tuli Lerpun kanssa maneesiin hetkeksi aikaa käpsyilemään, kun minä siivosin lannat pois. Sitten kävellen samaa matkaa takaisin omalle tallille. Pysähdyttiin syöttelemään vielä hetkeksi pellolle. Emil oli korvista kavioihin saakka hiessä, mutta tyyni ja onnellisen oloinen <3 Ei hötkyilyä, ei kiirettä, vaan rennon letkeästi etenevää käyntiä. Jos se osaisi viheltää, olisi se varmasti tehnyt sitäkin kävellessään ;) Oli ihana nähdä se taas omana itsenään, hömppänä joka nauttii elämästään! Tallilla sai loimen päällensä ja pääsi tarhailemaan, sadekin alkoi sopivasti vasta silloin.
Eli ehdottomasti tätä vain lisää meidän viikko-ohjelmaan, Eemelin täytyy päästä juoksemaan enemmän. Alkaa päivät loppua viikoista kesken, pitää nyt vain löytää sopiva tasapaino ratsastuksiin, unohtamatta valmennuksissa saatuja kotiläksyjä. Mutta tässä huomattiin nyt sekin, että kannattaa se terapia tehdä joskus hevosillekin eikä vain ihmisille.. =D (Johanna on ammatiltaan erityistason psykoterapeutti...) Tunti terapiaa ja hevonen oli ihan erilainen, voin suositella kaikille! ;) Joskus vaan oikeasti kannattaa istua rauhassa alas ja miettiä, että mistä mikäkin voi johtua ja miksi se eläin käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Huojentunut olo nyt itsellä, ja rento sekä selkeästi tyytyväinen hevonen tarhassa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti