"pakkoloma" loppui eilen kengityksen ja valmennuksen merkeissä!

On ollut hiljaista täällä blogin puolella, mutta toisaalta...eipä kyllä ole tapahtunut mitään kirjoittamisen arvoistakaan. Emil sai nyt 1,5 vk:n ns. pakkoloman kelien takia. Meillähän ei vielä ollut hokkeja, ja kun sulat kelit loppuivat ja pakkanen tuli tilalle, niin siihen jäi meidän liikkuminen. Kaikki tiet, tallipiha sekä tarhat jäässä =( En viitsinyt lähteä ottamaan turhia riskejä liukasteluiden suhteen, vaan annoin poitsulle suosiolla loman. Ennemmin tasapainoilee itse tarhassa kuin liukastuu ja venäyttää paikkoja lenkeillä.

Mutta eilen tiistaina koitti onnenpäivä, kun kengittäjä saapui! Nyt on uudet popot, hokit ja tilsakumit, tervetuloa talvi, me ollaan iskussa!! =) Iltapäivällä oli lisäksi Marin valmennus maneesilla ja se oli hieman erilainen edellisiin verrattuna. Tunsin heti kuinka jumissa ja jäykkä Emil oli, ei olisi millään tahtonut taipua ja askel oli lyhyttä. Jätettiin käyntityöskentely ympyrällä pois ja lähdettiin taivuttelemaan ja availemaan paikkoja töltissä, ensin alkuun uralla ja kiemuroilla urilla ja sitten vielä pääty-ympyröillä kumpaankin kierrokseen. Lisäksi keskityttiin nyt mun istuntaan. Sitä kun kuvittelee, että mukamas jo osaisi jotenkin ratsastaa, mutta ei...vanha tuttu ongelmani notkoselkä is back! Vedän herkästi alaselän notkolle, liu'un satulassa taaksepäin enkä istu silloin kunnolla istuinluitteni päällä. Mari otti kuvia sekä notkoselästä että myös siitä miten mun kuuluisi siellä istua ja ero oli valtava. Joudun liioittelemaan selän pyöristämisen kanssa ja pakko kyllä myöntää, että olo oli kuin Notredamen kellonsoittajalla! ;) Mutta tähän siis saan ja joudun nyt kiinnittämään erityistä huomiota, vaikuttaa kuitenkin suoraan siihen kuinka pääsen istumaan satulassa ja sitä kautta vaikuttamaan hevoseen.

Emil oli ajoittain ihan ok, myötäsi ja pehmeni - kunhan mä vain tein kaiken oikein...istunta, hevonen edestä suorana, pehmeä kyynärpää, sormet kiinni...kyllä tuotti hankaluuksia saada koko pakka kasaan kerralla, liian monta osaa =) Huomasin kyllä, että kun itse vain tein kaiken kerralla oikein, toimi Emilkin ihan eri tavalla. Eli eipä tässä voi kuin peiliin katsoa! Ympyrätyöskentelyn jälkeen otettiin vielä pätkät ravia ja laukkaa kumpaankin kierrokseen, tarkoituksena lisätä laukan tempoa pitkillä sivuilla. Laukat nousi ravista hyvin, mutta sitten korostui Eemelin virheet...vasemmassa kierroksessa kaatuu sisälle päin laukassa, oikeaan hieman parempi. 

Mari katsoi meidän menoa ja ongelma liittyy nyt vasempaan takajalkaan. Ei nosta jalkoja tarpeeksi ja on aika hidas jaloistaan. Vasempaa jalkaa siirtää helposti sivulle kuin ottaisi sille reippaammin painoa. Oikeassa kierroksessa ei pääse sitä tekemään, kun maneesin seinä on vastassa. Ei ole ep, mutta Mari kehoitti, että kutsuisin Tiina Katajan käymään ja käsittelemään Eemelin. Tiinasta mainitsinkin jossain aikaisemmassa kirjoituksessani, eli hän on hevososteopaatti ja hyvä sellainen! On käynyt aikaisemminkin hoitamassa Emilin, silloin ihan vaan tarkistusmielessä. Mutta Tiina taatusti löytää viat, mikäli sellaisia on. Mari veikkaili, että ristiselän tai si-nivelen seudulla saattaisi olla jotain mikä ilmenee nyt noin. Toisaalta, eipä ole mikään ihme että olisi jumissa, luistelut jäällä kenkien kanssa ilman hokkeja on varmasti aiheuttanut jumiutumista sinne sun tänne. Mari jää nyt lomalle ja seuraava valmennus on vuodenvaihteen jälkeen, siihen mennessä on toivottavasti jumit hieman helpottaneet tai ainakin sitten Tiina tilattu käymään mikäli ei helpota.

Mutta Eemelille on kyllä annettava täydet pisteet eilisestä käytöksestä ratsastaessa. Meillä kun oli niitä jarruongelmia ennen pakkolomaa...vaan eipä ollut pouni yhtään pörheänä, rennosti käveltiin maneesille pitkin ohjin ja takaisin tallille myös! =) Jos jäykkyyttä ei lasketa, niin eipä siitä olisi 1,5 viikon lomaa huomannut =) Ja kivasti jaksoi valmennuksen loman päälle, hikosi toki, mutta jaksoi hyvin mennä. Nyt vain jumppailua ja toivotaan, että jumit helpottavat! Love my boy! <3