Ratsastus- ja tapahtumakuulumisia kuluneelta viikolta

Tovi on vierähtänyt, kun olen viimeksi kirjoittanut. Sain kouluviikon tentteineen hienosti päätökseen, sitten pitkän työrupeaman ja muuten olenkin ollut hieman kipeänä pisteenä iin päälle, flunssaa, migreeniä ja maanantaina totaalijumiin menneet niskani. Mutta seuraavaksi siis kuulumisia kuluneelta reilulta viikolta =)

Katsoin, että edellinen kirjoitukseni on ollut torstaina 10.10. Perjantaina 11.10 Emil sai vapaapäivän, olin kouluviikon jäljiltä aikalailla puhki =) Lauantai ja sunnuntai maastoiltiin Johannan ja Lerpun kanssa, lauantaina 11 km:n lenkki ja sunnuntaina kevyempi maasto pääasiassa Lempparissa =) Kävimme myös silloin viikonloppuna tekemässä Pornaisiin Johannan tilalle hevoslaitumet pellolle valmiiksi, suunnitelmissa pidempi ratsastus Haarajoelta Rauhalaan (tilan nimi). Ilma oli mitä ihanin, kaunis ilta-aurinko ja ei tuulenvirettäkään ilmassa, ja mikä hiljaisuus! <3 Alla pari kuvaa siltä sunnuntai-illalta eli 13.10..

Ja niin suunnitelmasta tuli totta, maanantaina 14.10 Empun kanssa startattiin tallin pihasta Johannan ja Lerpun kanssa =) Johannan mies Niko toimi huoltojoukkona ja vei Rauhalaan edeltä meille kahvit, eväät, heppojen tavaroita jne. =) Kilometrejä kertyi kaiken kaikkiaan ratsain reilu neljässä tunnissa 23 ja mittaa koko retkelle 8,5 tuntia =) Hepat tallustivat tyynen rauhallisesti uusia reittejä, ylittivät isot tiet näätisti ja muutenkin käyttäytyivät oikein mallikkaasti. On tuo Emil vaan huvittava, postilaatikot tien varsilla ovat todella pelottavia, mutta kaksi betoniautoa nostureineen tien viereisellä tontilla ei tunnu missään... =D Rauhalassa hepat saivat laiduntaa ja myös me ratsastajat nautiskeltiin...viltillä auringossa sidukat, nuotiopaikalla eväät kahveineen ja kaikki tämä lämpimässä auringonpaisteessa, joka olikin syksyn viimeinen lämmin ja aurinkoinen päivä! Kerettiin illalla juuri sopivasti takaisin tallille ennen pimeän tuloa. Ai että oli ihanaa, kiitos Johanna jälleen mahtipäivästä ja ihanasta seurasta!! Alla kuvia retken varrelta sieltä täältä.

Tässä retkeläiset valmiina lähtöön ;)

Rauhalaan saavuttu ja nuotiossa tulet

Hepoilla kaikki hyvin ja vihreä maittaa, olivat kuin kotonaan =)

Kahvit eväineen nuotiolla oli piste ii:n päälle =)

Kotimatkalla

Maanantaista lähtien on Emil saanut ansaitusti lomailla, ja tänään loma loppuu. Reilu viikonhan poju on saanut nyt vain nautiskella olostaan joutilaana =) Niskat jo paremmassa kunnossa joten selkään vain ja ratsaille, tarkoitus olisi suunnata tallille päiväheinien jälkeen ja lähteä maastoilemaan Johannan ja Lerpun kanssa =)

tässä muuten vielä kuva viime vklopulta, niin jäi ensilumi maahan, mutta nyt sulaneet +11 asteisen ilman myötä, onneksi! =)

Tiistaina 15.10 vietettiinkin sitten Johannan ja Johannan tyttären (ja mun rakkaan kummitytön) Lyydian kanssa mukava ilta, aloitettiin syömällä ulkona pitkän kaavan mukaan ravintola Huilissa Järvenpäässä, mistä siirryttiin sitten Hartwall-areenalle katsomaan Monty Robertsia. Synttärikolmikko liikkeellä ;)

 

Näin nyt ensimmäistä kertaa Montyn livenä ja voihan "houli-mouli" kuinka tykkäsin. Selitti kaikki asiat hyvin selkeästi ja kertoi hyvin mitä havaitsee kustakin hevosesta. Oli mahtava synttärilahja!! Kolme tuntia kului todella nopeasti, ja siihen mahtui monenmoista hevosta. Asiaa tuli paljon, nyt pitäisi vain yrittää muistaa kaikki. 

Laitan tähän loppuun vielä kuvaamani videon, jonka kuvasin kesken esitystä, tippa tuli linssiin...Kyseessä hevonen joka pelkäsi kuollakseen muovipusseja...videossa Monty jo loppusuoralla hevosen kanssa.

Video löytyy myös suoraan YouTube:sta täältä

Uusilla kengillä jälleen kylillä =)

Kyllä vie koulu taas aikaa, onneksi tämän viikon jälkeen on lähiopiskeluviikko seuraavan kerran vasta viikolla 5! Emil sai eilen viettää vapaapäivän, kun itse olin koulussa ja töissä. Tänään oli kengitys ja Emil sai uudet popot allensa, vanhat olivatkin jo ihan kuluneet, takakengät taas melkein puhki ;) Ihana oli mennä jälleen kunnon pidolla, alkoivat olla vanhat jo aika liukkaat. Kannoille tehtiin nyt myös jo hokkireiät valmiiksi, jos kelit muuttuvat, niin saadaan ruuvailtua hokit jo kannoille...toivottavasti ei vielä tarvitsisi pitkään aikaan...Tässä muuten kuva Emilin takakengistä pari kengitystä sitten, meidän seppä taivutti kengät nätisti ihan omilla käsillään, olivat "hieman" kuluneet käytössä! =)

Tänään lähdettiin Johannan ja Lerpun kanssa iltalenksulle, sama lenkki kuin tiistaina eli Haarajoen läpi ratsastus ja takaisin tallille =) Suojatien valkoiset viivat ovat Emilille yhä täysi mysteeri, niitä piti tänäänkin ihmetellä ;) Tien reunasta olisi maistunut kasvi jos toinenkin, Lerppu on opettanut mukavan maastoilun salat ;) Pysähdyttiin kerran syöttelemään, alkaa olla viimeisiä tuorelounaita mitä kohta saavat pitkään pitkään aikaan. Otettiin pari lyhyttä hölkkäpätkää, muuten käynnissä. Pimeydestä huolimatta oli oikein ihana ilma, lämmin ja ei tuullutkaan lainkaan =) Ja pisteenä i:n päälle, tallilla kupposet lämmintä...kahvin sijasta glögiä! =) Onneksi kohta on viikonloppu ja aikaa ratsasteluille on taas hieman enemmän! =)

Vitamiineista

Ajattelin kirjoittaa asioita ylös eri vitamiineista, sillä tämä tuli nyt ihan ajankohtaiseksi asiaksi oman hevoseni ruokinnassa, ja onpahan sitten täällä ylhäällä, jos joskus tarvitsee jotain muistella =) Aloitin siis syöttämään Emilille Racingin BE-Vimin -vitaminiiliuosta, koska Emil tekee talvikarvaa hyvää vauhtia ja on valmennuksessa ja sitä kautta fyysisemmässä rasituksessa. Haluan taata, että hevoseni saa varmasti kaikki tarvitsemansa vitamiinit. Liuosta käytetään valmennettaville ja kilpaileville hevosille tukemaan lihasten ja hermoston toimintaa.Vitamiiniliuos tukee lihasten energia-aineenvaihduntaa. Voimakas fyysinen rasitus sekä stressitilanteet lisäävät B-ryhmän vitamiinien tarvetta. E-vitamiinilla on keskeinen tehtävä lihasten happiaineenvaihdunnassa. BE-Vimin auttaa hevosta ja sen lihaksistoa palautumaan rasituksesta.

BE-Vimin keskeiset ravintoaineet:
E-vitamiini 30000 mg/kg
B1-vitamiini 12000 mg/kg
B2-vitamiini 4000 mg/kg
B6-vitamiini 4000 mg/kg
B12-vitamiini 20 mg/kg
Biotiini 50 mg/ml

Löysin MTT:n (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) sivuilta hevosten vitamiinisuositukset ja lisään tuohon alle sivuilta löytyneen taulukon:

Hevosten A-, D-, ja E-vitamiinien ruokintasuositukset (elopaino 500 kg)

Joutilas/kevyt työ Kova valmennus/raskas työ1) Tiine ja imettävä tamma Vieroitettu varsa 7-12 kk A-vitamiini,  k.y./pv 30000-40000 40000-60000 40000-75000 45000-60000 D-vitamiini,  k.y./pv 3000-4000 3000-5000 6000-9000 4000-6000 E-vitamiini, mg/pv 400-450 1500-2500 700-1000 400-500

1) Raskas työ = runsasta hikoilua aiheuttava työ tai harjoitus, nopeus- ja voimaharjoittelu, säännöllinen ja tiheään kilpaileminen; ravihevoset sekä kenttä- ja esteratsastushevoset kilpailukaudella; päivittäinen liikunta 6-10 h/vk; koko harjoituksen tai työsuorituksen syke keskimäärin 110-150 lyöntiä/min

Ja sitten jos niihin vitamiineihin ja niiden kuvauksiin, alla teksti vitamiineista Racingin sivuilta:

"Vitamiinit ovat välttämättömiä hevosen normaaleille elintoiminnoille, kasvulle ja ravintoaineiden hyväksikäytölle. Vitamiinit imeytyvät pääosin ohutsuolesta. Myös paksusuolesta imeytyy pieneliöiden tuottamia vitamiineja.

Vitamiinit jaetaan rasvaliukoisiin (A, D, E ja K) ja vesiliukoisiin (B-ryhmä ja C) vitamiineihin. Hevonen pystyy varastoimaan rasvaliukoisia vitamiineja 2–3 kuukauden tarpeeseen. Vesiliukoisia vitamiineja se ei pysty varastoimaan, vaikka niiden tarve on päivittäistä.

Vitamiinien tarve kasvaa rasitustiloissa, nopean kasvun ja tiineyden aikana sekä ruokinnan tai ympäristön muuttuessa. Myös runsas valmentaminen ja kilpailu lisäävät vitamiinien tarvetta. Kannattaa myös muistaa, että rehujen vitamiinit tuhoutuvat helposti korjuun ja varastoinnin yhteydessä.

Vitamiinien tehtävät ja puutosoireet

A-vitamiinin tehtävät

• näkökyky, silmän toiminta
• ihon, kavioiden, karvapeitteen kunto
• suojaa limakalvoja
Puutosoireet
• ihon ja karvapeitteen huono kunto
• hengitystiesairauksiin altistuminen lisääntyy
Erityistä
• turvaa kasvuikäisillä luuston kehityksen
• A-vitamiinilisä on vuodenvaihteen jälkeen tarpeellinen
kaikille hevosille, valmennettaville hevosille koko vuoden

D-vitamiinin tehtävät

• säätelee kalsiumin imeytymistä ja pidättymistä luustoon
• vaikuttaa luuston kehitykseen
Puutosoireet
• luuston pehmeneminen
• nivelturvotus, selkäkivut
Erityistä
• tuoreet kasvit ja kuiva heinä sisältävät vain
vähän D-vitamiinia
• auringonvalolla on tärkeä yhteys D-vitamiinin syntymiseen
• Suomen pimeä talvi, runsas loimitus ja maneesiliikunta
lisäävät D-vitamiinin täydennystarvetta

E-vitamiinin tehtävät

• suojaa elimistöä hapettumiselta
• vaikuttaa edullisesti lihaskudokseen ja energiantuotantoon
• lisää vastustuskykyä
Puutosoireet
• lihasvaurioille altistuminen
• suorituskyky heikkenee
Erityistä
• heinä-kaura–ruokinta ei riitä turvaamaan valmennuksessa
olevan hevosen E-vitamiinin saantia
• rasvan (kasviöljyn) käyttö ruokinnassa lisää tarvetta
n. 200 mg/1 dl öljyä

K-vitamiinin tehtävät

• mukana veren hyytymisprosessissa
Erityistä
• pitkän antibioottikuurin jälkeen hevonen voi tarvita
K-vitamiinilisän

B-ryhmän vitamiinien tehtävät

• mukana energiantuotannossa ja ruoansulatuksessa
• mukana hermoston, lihaksiston ja sydämen toiminnoissa
Puutosoireet
• ihon ja karvapeitteen huono kunto
• limakalvojen kuivuminen ja haluttomuus
Erityistä
• B-vitamiinilisä voi olla tarpeen kilpahevoselle ja erityisesti
ruuansulatuskanavan ongelmien yhteydessä

C-vitamiinin tehtävät

• muiden vitamiinien toiminnan säätely
• raudan imeytyminen
• sidekudosten muodostuminen
Erityistä
• tavallisesti hevosen oma tuotanto riittää
• kova stressi ja rasitus voivat heikentää tuotantoa
• synergiaedut E-vitamiinin kanssa

Lisäksi löysin myös Horse&Riderin sivuilta hyvän kirjoituksen eri vitamiineista ja lisään senkin vielä tähän alapuolelle...

"Vitamiinit jaotellaan rasvaliukoisiin A-, D-, E- ja K-vitamiineihin sekä vesiliukoisiin B- ja C- vitamiineihin. Vitamiinien tarve ilmoitetaan yleensä milligrammoina. Vesiliukoisten vitamiinien kohdalla ei helposti synny yliannostusta, mutta rasvaliukoisten vitamiinien annostelun kanssa kannattaa olla tarkkana! 

A-vitamiini Lisää vastustuskykyä, on välttämätön limakalvoille ja sitä tarvitaan myös ihon ja kavioiden hyvinvointiin, luiden kasvuun, ruoansulatusnesteiden eritykseen sekä lihasten toimintaan. A-vitamiinia saadaan tuoreesta ruohosta, apilasta, säilörehusta (analyysi?!), porkkanasta, kalanmaksaöljystä, sekä heinästä pieninä määrinä. Puutosoireita ilmenee useimmiten kevättalvella. Yliannostus johtaa hypervitaminoosiin, oireina luukalvon paisuminen, hauras luusto, karvanlähtö, ihon kuivuminen ja ruokahaluttomuus. Myrkytysraja 200 000 – 250 000 ky. Varsojen ja nuorten hevosten tarve 20 000-30 000 ky /päivä ja täysi-ikäisten 30 000 – 60 000 ky / pvä. Erityistä tarvetta myös huonokuntoisilla, allergisilla, sekä kilpahevosilla. 

D-vitamiini 
D-vitamiinin tehtävänä on kalsiumin ja fosforin imeyttäminen, kilpirauhasen toiminta, lihasten toiminta sekä veren hyytyminen. Puutos aiheuttaa luustosairauksia. Lähteinä auringon valo, auringossa kuivattu heinä, kalanmaksaöljy sekä kaupalliset valmisteet. Yliannosteltuna myrkyllinen. Ruokinnassa huomioitava A- ja D-vitamiinin suhde; A-vitamiinia tulee olla n.10 kertaa enemmän. 

E-vitamiini 
E-vitamiinia tarvitaan anaerobiseen energiantuotantoon, A-vitamiinin imeytymiseen, hormonituotantoon, vastustuskykyyn, lisääntymiseen sekä rasvahappojen kuljetukseen. Lähteitä ovat laidunruoho, viherjauho, vilja, heinä, kaupalliset valmisteet. Erityisen hyvä lähde on vehnänalkiot. Puutosoireina vastustuskyvyn heikkeneminen, hormonihäiriöt, sekä lihaksiston toiminnan häiriöt. Raskas työ nostaa E-vitamiinin tarpeen jopa 2000 milligrammaan / päivä. Tämän vuoksi erityisen tärkeä kilpahevosille. E-vitamiinista ei yleensä synny helposti yliannostusoireita.

K-vitamiini Lähteitä kaikki vihreät kasvit. Tehtävänä edistää veren hyytymistä. Puutosoireita yleensä ainoastaan pitkän antibioottikuurin jälkeen rai kroonisen ripulin yhteydessä sekä vaikean varsomisen seurauksena. 

B1-vitamiini 
Käyttö hiilihydraattien hyväksikäyttöön sekä hermoston toimintaan. Puutosoireita lihaksiston ja hermoston toimintahäiriöt. Lähteitä ovat kaura, vehnälese, heinä ja kaupalliset valmisteet. 

B2-vitamiini 
Tehtävinä energiantuotanto ja ihon toiminta. Puutosoireita muutoksen suun ja silmien limakalvoilla, valonarkuus, kasvuhäiriöt ja lihasten toimintahäiriöt. Lähteinä ruoho, heinä, vehnälese, kaura (tosin hyvin vähän) ja kaupalliset valmisteet. Kovassa valmennuksessa olevan tarve jopa 70 mg / pvä. 

B3-vitamiini
Niasiini, jota yleisesti kutsutaan B3-vitamiiniksi, on sekin välttämätön hiilihydraattien ja valkuaisaineiden aineenvaihdunnoille. Lisäksi sitä tarvitaan verenkierron ja hermoston toimintaan. Tryptofaani-niminen aminohappo ( jota käytetään hermoston rauhoittamiseen ) voi muuttua elimistössä niasiiniksi, mikäli B1-, B2- ja B6-vitamiineja on samanaikaisesti riittävästi paikalla. Tyypillisin puutosoire on ns. pellagratauti, johon liittyy vaikea ihotulehdus, ripuli ja erilaiset kouristukset. Lievempiä oireita ovat hermostohäiriöt, lihasjäykkyys, anemia ja huonosti paranevat haavat. 

B-6 vitamiini
Edistää ravinnon imeytymistä sekä valkuais-ja rasva-aineenvaihduntaa. Sitä tarvitaan myös nestetasapainon säätelyyn, hermoston hyvinvointiin, ihon terveenä pysymiseen, vasta-aineiden muodostumiseen sekä glykogeenin vapauttamiseen ( energiaa kilpasuorituksessa ). Vitamiinia tarvitaan myös niasiinin ja foolihapon muodostuksessa ja se ehkäisee lähinnä näiden välityksellä anemian syntyä. Puutosoireita ovat hermostohäiriöt. lihasjäykkyys, anemia sekä erilaiset ihoreaktiot. Myös turvotukset saattavat olla ko vitamiinin puutetta. Hyviä lähteitä ovat vehnälese, oluthiiva, kokokaura ja pellavansiemenet. 

B-12 vitamiini 
On välttämätön punaisten verisolujen valmistukselle ja uusiutumiselle. Sitä tarvitaan myös hermokudoksen toimintaan sekä valkuaisaineenvaihduntaan. Puutosoireita ovat anemia, kasvun hidastuminen, yleiskunnon lasku sekä hermostohäiriöt. Selvä yliannostus saattaa rauhoittaa hevosta. 

Foolihappo 
Myös foolihappo on välttämätön punasolujen muodostumiselle sekä energian tuotannolle ja sen toiminta onkin läheisesti liittynyt B12-vitamiinin toimintoihin. Se edistää myös valkuaisaineenvaihduntaa ja on välttämätön kudosten kasvulle ja uusiutumiselle. Foolihapon puuten aiheuttaa ennen kaikkea anemiaa (tosin osa lääkäreistä viisveisaa koko haposta..), mutta myös häiriöitä valkosolujen muodostumisessa ja näin tautien vastustuskyvyn heikkenemistä. Puute voi aiheuttaa häiriöitä myös kalkin imeytymisessä. Foolihappoa esiintyy melkein kaikissa rehuissa, mutta erityisen hyviä lähteitä ovat oluthiiva, ruoho, vehnälese ja soija. Koliini On välttämätön rasva-aineenvaihdunnalle ja myös rasvaliukoisten vitamiinien hyväksikäytölle. Lisäksi se on suoja-aine maksan toiminnalle. 

Biotiini 
Ei oikeastaan kuulu B-ryhmän vitamiineihin ja niipä sitä kutsutaankin usein H-vitamiiniksi. Se osallistuu elimistössä hiilihydraattien, valkuaisaineiden ja rasvojen toimintaan. Lisäksi sitä tarvitaan hermoston, ihon ja ennen kaikkea kavioiden hyvinvointiin. Biotiinin imeytymistä edistää metioniini-niminen aminohappo. 

B15-vitamiini eli kalsiumpangamaatti on yhä aika tuntematon hevosten ruokinnassa. Se esiintyy kirjallisuudessa satunnaisesti ja sen väitetään edistävän hapen aineenvaihduntaa ja parantavan elimistön hapenottokykyä. Tarvelukuja ei tiedetä. Betaiini eli trimetyliglysiini on toinen uudehko tuttavuus hevosten ruokinnassa. Se on rakenteeltaan koliinia lähellä oleva aine ja koliini pystyykin muuttumaan betaiiniksi. Puute aiheuttaa häiriöitä energia-aineenvaihdunnassa ja maitohapon kertymistä lihaksiin. 

C-vitamiini eli askorbiinihappo C-vitamiini on vesiliukoinen. Normaalioloissa sitä muodostuu hevosen paksusuolessa riittävästi. Usein hevoset kuuritetaan sairauden jälkeen tai ennaltaekäisyksi. Lieviä C-vitamiinin puutosoireita ovat ruokahaluttomuus, anemia, huono karva, huono yleiskunto sekä heikentynyt vastustuskyky. "

Että sellainen tietopläjäys tälle päivälle =) ja nyt jos jatkaisi sitten taas lähihoitajan opintojeni kokeisiin lukemista =) 

Haarajoen kyläreissu iltaratsastuksella =)

Eilen maanantaina Emil sai viettää vapaapäivän, itsellä päivä meni koulun ja töiden merkeissä =) Tänään ratsastin Emilin illalla alkuun pikaisesti kentällä Johannan laittaessa Lerppua valmiiksi. Tein käynnissä kokoamisharjoituksia ja muutaman siirtymisen raviin, ensimmäinen siirtyminen meni aivan nappiin...taitaa poju alkaa ymmärtää mistä harjoituksissa on oikein kyse ;)

Heijastimet päälle sekä hevosille, että ratsastajille ja sitten lähdettiin Johannan ja Lerpun kanssa rauhalliselle iltamaastolle. Vettä tihkui ja oli ihan pimeää, mutta lämmin kuitenkin, +13 =) Päätettiin ratsastaa mahdollisimman valaistua reittiä pitkin, ja valittiinkin tuttu reitti, joka kiertää Haarajoen "keskustan". Lenkille mittaa tuli vajaa tunti. Ja voi miten ihanasti meidän pollet taas meni: suojateitä, teiden ylityksiä, alikulkuja ja siltaa pitkin autotien yllä!! <3 Emil oli alkulenkistä hieman jännittynyt, kaikkea piti hieman kyttäillä, mutta enpä muista milloin olisin viimeksi ratsastanut sen kanssa pimeällä maastossa. Rentoutui hyvin kuitenkin matkan varrella. Ehdottomasti kyttäämisen arvoiset kohdat olivat Eemelillä jalkakäytävän kynnyskivetys sekä suojateiden valkoiset viivat =) Mutta Lerpun perässä askellettiin nämäkin kohdat hienosti. Koiranulkoiluttajia näytti hieman hymyilyttävän, ei taida kylillä ihan joka ilta hevosia liikkua =D Ihanan rentouttava iltalenkki ja hepatkaan eivät hionneet, ovat yöt vielä ulkona, kun kelit sen vielä onneksi sallivat =)

2,5 tunnin aamumaasto ihanassa seurassa

Aamulla startattiin heinien jälkeen tallin pihasta, ja tällä kertaa meitä lähti reissuun kolme ratsukkoa. Johannan ja Lerpun lisäksi Johannan tytär (ja minun rakas kummityttö) Lyydia lähti iloksemme mukaan Blesi-ruunan kanssa! =) Auringon paisteesta saatiin jälleen taas nautiskella ja hepat olivat kaikki letkeän rentoja, oli aivan mielettömän ihanat kaksi ja puoli tuntia! <3 Uusia reittejä jälleen tutkimassa ja reitille osui niin hiekkateitä kuin ihania metsäpolkujakin. On nuo islanninhevoset vaan niin ihania...täysin uudet reitit, paikoittain epätasainen ja välillä kivikkoinenkin maasto ja kaikki mennä käveli rauhassa jonossa. Matka eteni kivasti ja hepat valitsivat itse parhaimmat kohdat kulkea ja astua...tai noh, etenkin Blesi ja Lerppu, Eemeli ei vielä oikein tajua aina katsoa jalkoihinsa, vaan keskittyy jo seuraavaan reittiin =) Pysähdyttiin taas muutamaan otteeseen matkan varrella syöttelemään hevosia, olivat kyllä jokaisen ruohonkorren matkalla ansainneetkin!

Emil oli tänään yllättävän reipas ja selvästi nautti menosta. Nyt siinä oli sitä viljaa =) Oletin eilisen rankemman treenailun jälkeen, että olisi ollut väsyneempi, mutta oikein hyvä näin =) Muutamia töltti/ravi/laukkapätkiä lukuunottamatta kuljimme tänään käynnissä ja mukavasti tuli pikku hiki kaikille hepoille. Joutuvat kyllä tekemään töitä, kun askeltavat tarkasti, niin ylä- kuin alamäissäkin. Ai että, ihana ratsastelupainotteinen viikonloppu jälleen takana! Tällaiset hetket jos mitkä lataavat akkua täyteen arkista aherrusta varten, tuleva viikko menee koulunpenkillä jälleen istuen, kun tämän vuoden viimeinen lähiopiskeluviikko koittaa huomisaamusta alkaen.

(C) Johanna Jämsä

Loppuun vielä Johannan ottama kuva tämänpäiväiseltä lenkiltä <3 Minä ja Emil edellä, Lyydia Blesin kanssa keskellä ja perästä huolehtimassa Johanna Lerpun kanssa, ihanat nuo Lerpun korvat kuvan alalaidassa! <3

Aamupäivätreenit maneesilla

Emil sai eilen ansaitun vapaapäivän, kun itse keskityin koulutehtävän tekemiseen. Sainkin sen valmiiksi ja tänään pystyin aamutallin jälkeen ratsastelemaan hyvällä fiiliksellä! =) Suunnattiin maneesille, tänään oli treenipäivä tiedossa. Maneesi on kyllä juuri sopivan matkan päässä meidän tallilta, kävellään sinne 10-15 min eli hevonen saa juuri sopivat alku- ja loppuverryttelyt ennen ja jälkeen treenin =) Maneesilla ei taaskaan ollut ketään eli ihan rauhassa saatiin työskennellä. Emilin keskittyminen meinaa usein herpaantua, jos muita ratsukoita on samaan aikaan kentällä/maneesissa.

Aloiteltiin käynnissä ympyrällä, ensin "hankalampaan" oikeaan kierrokseen käynnin kokoamisella. Vänkäsi ensin vastaan, mutta parani nopeasti, pehmeni niskasta ja rupesi taipumaan, hieman paremmin kuin viime kerralla. Yrittää kyllä edelleen taivuttaa vain pelkkää niskaa, oikean lavan kanssa sai myös taas olla hyvinkin tarkkana, että astui sillä kunnolla alle eikä punkenut vain lapa edellä. Sitten suunnan vaihdos, kaulan venytys pitkin ohjin ja käynnin kokoamista vasempaan kierrokseen.

Miten voikin olla itselle niin hankalaa pitää ulko-ohja kädessä kunnolla?! Käsi tuppaisi jatkuvasti lipsumaan suoremmaksi eteen ja ohja sen myötä myös. Emil meni hyvin kunhan itse muisti pitää ohjat käsissä ja istua satulassa kunnolla istuinluiden päällä! Kun pehmeni ja oli hyvin kuulolla, lähdin Marin oppien mukaisesti hakemaan käyntiin lisää tempoa ja siitä pikkuhiljaa seuraavaan askellajiin...helpommin sanottu kuin tehty. Tässä harjoituksessa on kyllä maltti täysin valttia! Se on niin pienestä nyt kiinni, mutta ei...aina kun on se tunne, että nyt, nyt menee ja niska pysyy pehmeänä, niin ei...nykäisee niskan suoraksi ja harjoitus alkaa alusta...Toistojen määrässä en pysynyt enää mukana, mutta sitten, jossain vaiheessa se tuli, siirtyi raviin ja pysyi koottuna, niska pehmeänä ja pyöreänä, jes!!

Se on muutama askel, mutta siitä se lähtee, ihan niin kuin keskiviikkoisessa valmennuksessakin. Nyt kun Emil vain saisi ajatuksesta kiinni, ja itse pystyisin ratsastamaan sitä vain mahdollisimman oikein. Mutta tämä on nyt se meidän tämänhetkinen kotiläksy ja kyllä se tästä, pikkuhiljaa =) Olen todella tyytyväinen siihen, että meni edes ne pari siirtymistä tänään oikein päin, oli meinaan hankalaa keskiviikkona vaikka Mari oli vieressä...ja nyt olimme ihan yksin =) Ja vasta toinen kerta kyseisille harjoituksille, en voi olla muuta kuin tyytyväinen hevoseeni!! Loppuun otettiin sama loppuverkka kuin keskiviikkonakin, kumpaankin kierrokseen pitkin ohjin reipasta ravia ja toinen pitkä sivu laukkaa. Ihanasti venyi ja selkeästi nautti, kun pääsi paineesta pois =)

Ja kyllä Emil olikin jälleen sen näköinen, että töitä on tehnytkin; hikosi kaulalta, lavoilta, vatsan alta sekä takajaloista eniten, vaikka suurin osa treenistä tehtiin käynnissä...lihakset ovat tehneet kovasti töitä. Talutin pounin takaisin tallille jotta sai mahdollisimman mukavat loppukäynnit, ja pääsi se hetkeksi nautiskelemaan vihreästäkin kotimatkan varrella =) Itselläkin oli kunnon hiki ratsastuksen jälkeen, treenipäivä molemmilla! Tarhaan päästyään kuorrutti Emil itsensä hiekalla ja jäi kuivattelemaan itseään lämpimään auringonpaisteeseen, ei tarvinnut tänään loimitellakaan. Huomenna suunnitelmissa jälleen mukava maastolenksu porukassa =)

Impulssi, tasapaino, kuuliaisuus

Asiaa hieman tuntumasta ja kokoamisesta...Tuntuma ja kokoaminen...sanat jotka ovat tällä hetkellä hyvinkin paljon läsnä omassa treenissä Emilin kanssa. Löysin mielenkiintoisen tekstin Katariinan Tallikamarissa- blogista mihin oli kirjoitettu Eversti Carden klinikasta 31.7.2013 yhteenveto. Liitän sen tähän alapuolelle, niin säilyy muistissa itsellänikin =)

"The object of Dressage is the development of the Horse into a happy Athlete through harmonious education. As a result, it makes the Horse calm, supple, loose and flexible, but also confident, attentive and keen, thus achieving perfect understanding with the Athlete.

These qualities are demonstrated by:
•The freedom and regularity of the paces.
•The harmony, lightness and ease of the movements.
•The lightness of the forehand and the engagement of the hindquarters, originating from a lively impulsion.
•The acceptance of the bit, with submissiveness/throughness (Durchlässigkeit) without any tension or resistance."

Tätä teemaa mukaillen Eversti itsekin opettaa oppilaitaan. Kantavana teemana on keveys, tarkkuus, impulssi - samalla säilyttäen rentouden. 
Eversti piti ensin luennon aiheesta "tuntuma", joka olikin koko päivän keskeisenä teemana. Eversti pohjusti sanomaansa kommentoimalla, että hyvä tuntuma on vaikeimpia asioita koko ratsastuksessa, ja hänellä itselläänkin on sen kanssa joskus vaikeuksia. Hänen mukaansa moni ratsastaja pitää hyvää tuntumaa niin vaikeana asiana, että ratkaisee ongelman mieluummin ratsastamalla hyvin kireällä ohjalla, kuin edes yrittämällä löytää hyvä tuntuma. (Toinen vaihtoehto, millä moni yrittää ratkaista ongelman, on aivan löysänä roikkuva ohja ilman tuntumaa. Hevoselle molemmat vaihtoehdot ovat epäselviä, mutta löysä ohja ei sentään tuota kipua.)

Tuntumasta hän sanoi mm seuraavaa:
"Tuntuma on suhde hevosen suun ja ratsastajan välillä. Ei muuta!!" Eversti alleviivasi. 

"Käden tarkkuus tulee olla yhtä hyvä ja treenattu, kuin ampujalla, miekkailijalla tai pianistilla."

"Tuntuma on ohjan paino. Kaikki muu on jo vetämistä". 

"Jos hevonen vastustaa, ratsastaja vastustaa takaisin vain täsmälleen samalla voimalla, ei yhtään enempää. Muuten hän jo vetää hevosta suusta!"

"Uskaltakaa liikuttaa käsiänne tarpeen mukaan, ylös, sivulle!" 

"100 gramman vastustuskin on liikaa edessä. Pyrkikää vain ohjan painoon, muu on vetämistä".

"Nuoren hevosen tärkeimpiä asioita on oppia kunnioitus ratsastajan kättä kohtaan. Kumpikaan ei saa vetää. Opeta hevoselle, minkälaisen tuntuman haluat".

"On oikeaa ja väärää keveyttä. Oikeassa keveydessä on edelleen ohjan paino, vääränlaisessa keveydessä hevonen itse pakenee tuntumaa kuolaimen taakse. Jos se tekee niin, seuraa kädellä tuntumaa pehmeästi ja herkästi, kunnes hevonen hyväksyy sen."

Entä jos hevonen ei hyväksy sopivaa tuntumaa, rentouta suutaan ja alaleukaansa, mutustele kuolainta rennon tyytyväisenä vaan vastustaa tuntumaa eri tavoin? Tätä sitten treenattiinkin kaikkien ratsukoiden kanssa enemmän tai vähemmän. Carde ei pidä ylikireistä turpahihnoista, sillä niiden kanssa hevonen ei voi rentouttaa suutaan ja siten jää muutenkin jännittyneeksi ja vastustelevaksi. "Ratsastajan ominaisuuksiin kuuluu rohkeus. Pitää uskaltaa ottaa riski siitä että hevonen voi avata suuta tai leikkiä kielellään!", hän naurahti. Carden mukaan kaikki suulla pelaaminen, vastustelu ja muu pullikointi johtuu ensisijaisesti jännityksestä: ratsastajan kädestä; siitä ettei hevonen ymmärrä mitä siltä halutaan eikä se saa palkintoa reagoidessaan oikein. Asiaa lähdettiin harjoittelemaan lähes kaikkien ratsukoiden kanssa ensin maasta käsin, jolloin hevoselle opetettiin sopiva tuntuma (löysät pois ohjista, käsi kaulaa vasten paikoillaan) ja tehtiin siirtymisiä tuntumalla niin, että hevonen pysyi pehmeällä tuntumalla ja rentoutti suutaan. Samalla Carde halusi aktiivisuuden säilyvän, ja auttoi tässä asiassa maasta raippamerkeillä ja äänellä. 

"Hevosen tulee olla rento ja rauhallinen mutta aktiivinen, jotta hyvä tuntuma on mahdollista saada ja säilyttää". 

"Kaikki kiteytyy kolmeen pääteemaan: IMPULSION; BALANCE; SUBMISSION. Impulssi, tasapaino, kuuliaisuus. Nämä kaikki liittyvät toisiinsa. Hevosta ei saa "läpi" jos jotain puuttuu. Ranskalainen ratsastus on kuin ranskalaista keittiötä. Jos joku ainesosa puuttuu, homma ei toimi. Oletteko tehneet koskaan majoneesia?", Carde hauskuutti yleisöä. 

Carde on tarkka hevosen tottelevaisuudesta, ja sanookin että hevosen pitää totella, mutta; "Hevonen ei ole mikään orja, vaan kumppani!"

Tuntuma-asiaa treenattiin paljon siirtymisissä, maasta ja selästä. "Yksi vaikeimmista asioista tuntuman kannalta ovat alaspäin siirtymiset. Ne eivät suju, jos hevonen JA ratsastaja eivät ole ns. läpi. Hevosen tulee reagoida pehmeästi ja joustavasti, kun ratsastaja sulkee nyrkit. Tätä pitää harjoitella joka päivä. Tämä ei onnistu, ellei hevonen ole rento suustaan ja joustava ja rento niskastaan."

Eversti puhui paljon siitä, miten tärkeää on saada hevonen ymmärtämään ja pysymään rentona harjoitusten läpi. 
"Kun opetetaan uutta, hevonen ei alkuun ehkä ymmärrä, ja jännittyy. Hevonen pitää saada ensin ymmärtämään mitä siltä vaaditaan, jotta rentous on mahdollista säilyttää."

"Jos haluamme että hevonen tottelee, sen pitää ymmärtää käskymme. Ja saada palkkio heti kun se tottelee". 

"Hevoset ovat hyväntahtoisia eläimiä. Jos ne eivät tee, ne eivät ymmärrä. Jos ymmärrät, että hevonen ei tee koska en osannut kertoa sille oikealla tavalla, olet oikealla tiellä". 

"Hevosen pitää olla luottavainen ja hymyilevä".

"Hevonen tekee mikä sille on helppoa".

"Jos hevonen tekee jotain väärin, se on aina meidän vika - älä rankaise, etenkään raipalla. Raippa on merkinantoväline."

"Jos taas ratsastaja ei ymmärrä, mikä on vaikeaa hevoselle, emme voi parantaa tekemistä. Muuten se on vain pakottamista".

"20 kertaa saman asian toistaminen ei parannna suorituksen tasoa. Jos harjoitus on vaikea, mieti MIKSI se on vaikea ja helpota tehtävää äläkä vaan tee samaa virhettä uudelleen ja uudelleen"

Klinikalla käsiteltiin paljon kokoamista, ja tehtiin kokoavia harjoituksia. 
Hevosen laukkaa koottiin pienentämällä ympyrää siten, että kun hevonen laukkaa kaksi viimeistä kootuinta askelta mihin se sillä hetkellä pystyy, se päästettiin välittömästi eteen-alas vapaampaan laukkaan. Kaiken kokoamisen jälkeen tulee suorittaa vastavenytys välittömästi (=eteen alas). Mitä enemmän kootaan, sitä enemmän venytetään. Kokoamisessa tulee tyytyä pieniin pätkiin, ja keskittyä siis paljon enemmän laatuun kuin määrään. "Small improvement is a big improvement. Like the atomic bomb, hän vitsaili. Kokoamista autettiin maasta ja selästä raippamerkein, josta Carde kommentoi, että raippa on jätettävä pois heti kun hevonen on ymmärtänyt asian ja sen aktiivisuusaste on riittävä. Muuten hevonen ei ala jatkossa tarjoamaan kokoamista itse. 

Kokoamisesta Carde totesi mm. seuraavia asioita: 

"Jokaisella hevosella on tietyt rakenteelliset haasteensa, joita meidän on kunnioitettava. Emme voi esimerkiksi koota hevosta näiden rajojen yli"

"Kootessa: älä hidasta, jos moottori ei toimi. Jos aktiivisuus hiipuu, olet hidastanut liikaa. Hevosen ei pidä oppia että sitä kootaan aina pää ylhäällä, hevosta pitää voida koota missä pään asennossa tahansa, myös pitkällä kaulalla edessä ja vähän alhaalla. 

Carde puhui myös sudenkuopista ja ansoista, osittain liittyen kokoamiseen. "Pahimmat ansat mitä ratsastaja voi kohdata ratsastuksensa varrella, ovat: pyytää vaihtoja ennen kuin hevonen on niihin valmis, ja koota piaffiin ennen kuin hevonen pystyy siihen, JA käyttää niihin voimakeinoja ja pakottamista. Muut ansat ovat pienempiä ansoja; ne on helpompia korjata. Jos hevonen oppii esimerkiksi piaffin jännittyneisyyden ja pakon kautta, se yhdistää liikkeen aina myöhemminkin mielentilaan, ja sitä on vaikea korjata. Myös huonosti opettettuja epäpuhtaita vaihtoja on vaikea korjata myöhemmin.

Muita poimimiani kommentteja: 
"Jos hevosella on joku tapa mistä et pidä, opeta sille jokin toinen tapa tilalle". 

"Tasapainoon ei kuulu vain takapään alle saaminen vaan myös etuosan ja lapojen nouseminen. Älkää unohtako tätä!"

"Varokaa tätä uutta ylipyöreää ratsastusta (LDR). Se mahdollistaa sen, että hevonen tiputtaa rintakehänsä ja lapansa entistä etupainoisemmaksi."

"Pienet asiat ovat isoja asioita. Harjoittele helppoja asioita usein, ja tarkasti. Keskity yhteen asiaan ja vie se loppuun asti, vaikka se olisi vain siirtyminen ravista käyntiin".

"Käytä raippaa mieluumin kuin kannusta; kannuksesta pitää aina saada jotain extraa, ja aina reaktio. Moni käyttää kannusta tahattomasti ja turruttaa hevosen."

"Ratsastajan laatuvaatimuksiin kuuluu olla rohkea, tarkka, fiksu, johdonmukainen ja kärsivällinen".

"Älä ratsasta yhtä aikaa kädellä ja jalalla. Jos hevosesi on pohkeen takana, tarkista ensimmäisenä jarrutatko sitä edestä?"

"Älä ratsasta passageravia vaan ravia. Ravi ja passage on erikseen". 

"Ratsastaja päättää kaulan pituuden ja leukakulman, sekä tahdin. Ei hevonen."

"Älkää olko niin kärsimättömiä!"

Ja lopuksi: 

"Mistä tiedetään, että ollaan oikealla tiellä? Asiat näyttävät helpolta ja harmoniselta!"

Uusilla maastoreiteillä, hyvässä seurassa, lämpimässä auringonpaisteessa

Johanna soitti päivällä ja kysyi maastolenkille mukaan, ulkona kaunis auringonpaiste pilvettömällä taivaalla ja asteita yli 10...siis tottakai!! =) Tänään käytiinkin tutustumassa kokonaan uusiin reitteihin, matkalle mittaa reilu 11 km ja aikaa kulutimme aivan ihanat 3 tuntia. Käynnissä koko lenkki ja hepat saivat pysähtyä useasti syömään. Matkaan mahtui niin hiekkateitä kuin pieniä, ihania metsäpolkujakin. Näimme lenkillä myös karhun jättämät tuoreet jäljet kulkemallamme polulla, onneksi ei kohdattu! Aurinko lämmitti ihanasti ja luonto ruskan sävyineen oli mielettömän upea! Alla muutamat Johannan salaa nappaisemat kuvat reissun varrelta, kiitos!! =)

Tässä alkumatkasta menossa

tässä jo uusilla poluilla menossa metsän keskellä

matkan varrella myös pitkiä hiekkateitä

ja tässä Emilin kanssa Lempparin reunalla lenkin loppuvaiheessa, auringon laskiessa <3

Eemelistä huomasi tänään, että oli selkeästi väsynyt eilisen tunnin jäljiltä. Rauhallinen, pitkä käyntilenkki vaihtelevassa maastossa teki varmasti hyvää taatusti hieman kipeytyneille vatsalihaksille. =) Käveli kuitenkin ihan reippahin askelin, mutta tietty potku siitä tänään uupui. Enkä sitä kyllä kaivannutkaan, tämä päivä oli rentoutumista niin hevosille kuin ihmisillekin =) Tosin oma takalisto alkoi jo loppuvaiheessa lenkkiä puutua sen verran, että tietty rentous kyllä puuttui ;)

Tallilla lenkin jälkeen hepat kuntoon ja me hörpittiin vielä kupit kuumaa lenkin päätteeksi, siis kerrassaan mahtava päiväratsastus! Kunpa päästäisiin pian uudestaan, jäi moni polku ja reitti vielä odottamaan toiseen kertaan... =)

Aamulla maastoilua ja päivällä valmennusta

Tällainen aivan upea, pakkasyön jälkeinen kuuramaa ja aurinko odottivat tänään aamutallin pihassa <3

Ja tällainen aivan ihana oma pojuliini odotti aamuheiniä tarhassaan valmiina Johannan Karla-tamman kanssa

Tänään Emil pääsikin lenkkeilemään pariin eri otteeseen. Lähdettiin ensin aamupäivämaastolle Johannan ja Lerpun kanssa, kirpsakka ilma (viime yönä pakkasta -6), mutta ihana lämmittävä auringonpaiste! Tuttuun tapaan aloitettiin jälleen Lemmenlaaksosta, jonka läpi ratsastimme pellon reunaan, ja peltolenkki ympäri pellon vierustaa. Hiekkateitä takaisin päin ja vielä Lempparin läpi takaisin tallille. Ollaan me kyllä onnellisessa asemassa, nämä ihanat aamumaastot onnistuvat töiden lomassa eikä tarvitse ratsastaa aina pimeällä, etenkin nyt, kun illat vaan pimenevät ja pimenevät. Hepat saivat syödä pariin otteeseen vielä löytyvää vihreää vastapainoksi töltti-ja ravipätkille ;) Emil oli mukavan reipas, ajatteli itse eteen päin muttei hoppuillut.

Iltapäivällä oli sitten vuorossa päivän toinen liikuntakerta ja Marin valmennus maneesilla...ja voi JABADABADUU miten hyvä fiilis jäi tunnin jälkeen!!! Ollaan tehty ahkerasti kolme viikkoa kotiläksyjä ja eron viimekertaan kyllä kuulemma huomaa. Emil on pehmeämpi, taipuisampi ja on selkeästi sisäistänyt opit. Kokoaminen alkaa olla helpompaa eikä jäkitä ihan niin paljon enää vastaan kuin alussa. Römppävatsaakin on kuulemma hävinnyt eli vatsalihakset tekevät oikeasti töitä =)

Aloitettiin tuttuun tapaan käyntityöskentelyllä ympyrällä ja aloitettiin  kokoamisharjoituksilla ja väistättämisillä. Oikeaan kierrokseen ei taipunut yhtä hyvin kuin vasempaan, helposti vain kääntää niskan käyttämättä kylkeä ollenkaan. Hetki siis alkuun oikeaan, mutta sitten vaihdettiin vasempaan kierrokseen missä parempi ja siinä jatkettiin oppeja. Seuraava askel olisi saada sama pyöreys ja vatsalihasten käyttö mukaan siirtymisiin. Hehheh, helpommin sanottu kuin tehty ;) Ei tahtonut oikein sujua ja Mari tuli hetkeksi selkään. Siis en voinut kyllä uskoa, että siinä oli mun hevonen, miten se nousee jo ylöspäin, taipuu niskasta ja astuu oikeasti alleen joka askeleella!! Mari sai muutamaan otteeseen siirtymiset sujumaan edes parilla askeleella oikein ja sitten jälleen heti siirtyminen takaisin käyntiin. Lähtee helposti siirtymisessä vetämään niskaa suoraksi, kun sen pitäisi säilyttää sama pehmeys mikä käynnissä. Hidas käynti-reippaampi käynti-siirtyminen tölttiin/raviin...so easy..nooot! ;) Tässä siis meidän seuraava projekti. Jos lähtee jäkittämään niskaa siirtymisessä, on se siirrettävä heti takaisin hitaaseen käyntiin ja väistöön. Ja uudelleen ja uudelleen... :) Nyt on kyse siitä, että Emil ymmärtää idean, ei niinkään enää niin ettei pystyisi siihen. Eli malttia ja hyviä hermoja, kyllä se tulee vielä! Ja sain sitten minäkin yhden hyvän parin askeleen pätkän ravia Marin ratsastuksen jälkeen, ja siitä lähdetään, askel kerrallaan =) Loppuun otettiin vielä kumpaankin kierrokseen ravia ja laukkaa pitkillä ohjilla, jotta saa mennä eteen ja venyä kunnolla. Ravi-laukka-ravi siirtymisiä ja laukasta raviin siirtymisissä oli muistettava, että puolipidäte on pieni ja ravi jatkuu heti reippaana eikä pikku rullaukset haittaa, kunhan ajattelee eteen päin. Ja menikin ihan ok ja tajusi nopeasti idean. Ratsastuksen jälkeen sai fleeceloimen päällensä ja oli onneksi kuivunut iltaheinille jo kokonaan, yöt kun viettävät vielä ulkona hvyän, kasvavan talvikarvansa kanssa, kun ilmatkin ovat vielä siihen suotuisat =)

Mahtavaa oli myös kuulla, kuinka Mari sanoi ratsastaessaan Emiliä, että "tästä tulee ihan saakutin upee hevonen!" Eli potentiaalia on, nyt vain eteen päin! =) Mari sanoi myös, että Emil on todella herkkä istunnalle, ja sen olen huomannutkin. Jos jään itse vain fiilistelemään satulaan, niin tatsi häviää ja kun istun jälleen kunnolla istuinluillani satulassa, paranee hevonenkin. Nyt vain vielä omaan istuntaan parannusta, tahdon vieläkin istua hieman liian etupainoisena enkä kunnolla istuinluillani. Vastapainona tällaisille harjoituksille teemme jatkossa reippaita maastoja, kiipeilyjä ja pidemmällä ohjalla juoksuja maneesilla, kokoamisten vastapainoksi siis eteen päin liikkumista ja venyttämistä! Ja kyllä, nyt illalla kyllä tunnen, että takalisto on tehnyt töitä ;) Seuraava valmennus on kahden viikon päästä, can't wait!! =) Onni on hevonen, ja ihana ope! :)

Tässä siis meidän seuraava tavoite ja työ talvelle ja keväälle. Onneksi muut askellajit ovat hyviä, töltti etenkin eli niiden kanssa sitten vaan fiilistellään maastossa =) Mikä mahtava päivä, mulla on ihana hevonen!!! <3 <3

Mukava aamumaasto ihanassa seurassa

Tänään saatiin jälleen maastoilukamuiksi Johanna Lerppu-ruunansa kanssa =) Lenkille tuli mittaa ihanat pari tuntia. Syksyä jälleen ilmassa lokakuun ensimmäisenä päivänä, mutta auringostakin saatiin nautiskella lenkin aikana. Ennen maastoon lähtöä työskentelin Emilin kanssa kentällä Johannan laittaessa hevostansa valmiiksi. Pääty-ympyrällä taivutteluja ja käynnin kokoamista sekä muutama ravipätkä. Eilinen vapaapäivä näkyi keskittymättömyytenä ja vastaan vänkäämisenä, mutta parani kivasti ja lopeteltiin, kun pehmeni niskasta ja oli kevyt kädelle kumpaankin suuntaan.

Maastoilu aloitettiin tuttuun tapaan kiertelemällä Lemmenlaaksossa ristiin rastiin. Meillä on kyllä mahtavat maastot käytössämme, Lempparikin on ihan tallin naapurissa joen toisella puolella. Lempparissa sitten poluilla kiemurtelua, hiekkakuopilla kiipeilyä ja muutama tölttipätkä, niin ihanuutta! <3 Hepat saivat pitää syömistaukoja, kun me ratsastajat juttelimme, eipä voisi ihanammin päivä alkaa!! Lempparista vielä hiekkateille ottamaan muutamat töltit ja Lempparin kautta takaisin tallille. Ratsastuksen päätteeksi tallilla vielä kupposet kuumaa lämmikkeeksi ja sitten kotiin. Huomenna keskiviikkona on jälleen odottamani Marin valmennus, saas nähdä ollaanko onnistuttu kotiläksyissä kolmen viikon aikana =)

Kotimatkalla poikkesin tutussa heppatavaraliikkeessä Keravan Horse & Riderissa ja kylmyydestä kärsivänä (vilukissa siis toisinsanoen) tilasin itselleni Back on Trackin niskasuojan tarrakiinnityksellä. Olen päivittäin kuitenkin tuntikausia ulkona ja helposti palelevana jännitän hartioita aina jumeihin saakka, toivottavasti tästä olisi apua ja saisin niska/hartiaseudun pidettyä paremmin lämpöisenä =) Harkinnassa myös Back on Trackin loimi Eemelille, saas nähdä miten mamin kukkaron nyörit venyvät ;)

Eli tällaisen tänään itselleni tilasin =)

"Back on Trackin tuotteet on kehitetty ikivanhojen aasialaisten hoitomuotojen, modernien tutkimusten ja ammattitaitoisen tekstiilinvalmistuksen yhdistelmästä, tuloksena polyesteri- tai polypropyleenikangas, jonka langat sisältävät keramiikkaa. Keramiikka heijastaa kehon lämmön takaisinpäin infrapunan aallonpituudella, energiamuotona, jolla tiedetään olevan kipua lieventävä vaikutus. Heijastuva lämpö voi vähentää tulehduksia, auttaa lihassäryissä, nopeuttaa verenkiertoa ja nopeuttaa paranemista. Tämä keraaminen kangas tunnetaan nimellä Welltex."

Tarina islanninhevosista

"Olipa kerran ihminen, joka tunsi hyvin islanninhevoset, niiden herkkyyden, voiman ja upeat askellajit. Hän ajatteli voivansa kertoa muille ihmisille muilla mailla näistä hevosista, ratsastamista tuulen lailla, pehmeästi, yhtä hevosen kanssa. Paikasta toiseen, toinen toiseen turvautuen.

Hän hankki hevosia satujen saarelta, Islannista. Hevosia, jotka olivat islanninhevosten upeimpia yksilöitä: vapaina kasvaneita, täynnä eteenpäinpyrkimystä, halua miellyttää ratsastajaa. Helppoja ratsastaa, miellyttäviä tölttäreitä, täynnä menohaluja; pakottamatta, ei tarvittu kannuksia, ei raippaa, vain rentoutta ilman painetta, liukumista askellajista toiseen, käynnistä tölttiin, raviin, laukkaan, paikoitellen passiin. Alamäki - ylämäki - pehmeä - upottava - kova ja kivinen - vaihtaen askellajista toiseen - hevonen ja ratsastaja olivat yhtä. Maastoa riitti, katse kantoi kauas.

Mutta sitten; jotain tapahtui; kulttuurit kohtasivat. Pitää olla avuilla! Puhdasta tölttiä, tahti, tempo, peräänanto! Maneesin seinät kasvoivat eteen ja taakse, peilit heijastivat yhä uusia hevosia siellä ja täällä, pelotti, aidat rajasivat, yhä vaan ympyrälle, ympyrälle, ulko-ohjan tuelle ja sisäpohkeen ympärille, myötää niskasta ja takaosa alle, muotoon, MUOTOON! Ei se muuten ole ratsastusta! Jatkuva paine ahdisti, vaisto kertasi pelkoa, mitä, mitä tämä on? Pakoon ja alta pois, painetta pakoon. Mihin katosi ilo, mihin luottamus ratsastajaan?

Ihminen, joka oli tuonut hevoset pois satujen saarelta, katui katkerasti. Ihmiset, joille hän oli ajatellut tuoda ratsastuksen ilon, onnen ja uskomattoman yhteyden jaloon eläimeen, tuottivat pettymyksen. Nyrpeinä he odottivat hevosen olevan kaikkea luvattua, antamatta itse mitään. He eivät mukautuneet liikkeisiin, takertuivat ohjiin, kirkuivat kauhusta kun hevonen liikkui reippaasti, tukahduttivat kaiken liikkeen puristautumalla hevosen ympärille. Huokailivat menetettyjä rahojaan, olisiko kaiketi stressiä? Hevonen, ymmällään, taantui, ymmärsi mennä hiljaa, mukautua ratsastajaan. Menohalut, "vilja", katosi, hevonen seurasi niitä, joihin luotti, toisia hevosia.

Oli kuitenkin ihmisiä, joiden suhde hevosiin tuotti tuon täydellisen ilon: käden pehmeys, ilo hevosen halusta liikkua, askellajien pehmeä lumo ja menemisen hurma. Sydän suli, yhteys hevoseen syntyi. Töltti liukui pehmeänä, siirtyi laukkaan- oho, nojaa, muutama siirtymä liitopassiin (naurua), tasapaino takaisin ja laukan pehmeää rytmiä, villinä ja vapaana, silti hallittuna. Pehmeää pärinää pehmeää käyntiä lepoa.

Ihminen kuitenkin toivoi koko sydämensä pohjasta: ehkä Islanti joskus luopuisi ikiaikaisesta laeistaan ja hevoset pääsisivät takaisin saarelleen, jossa hevonen on hevonen, vaikka syötäväksi jos ei muuhun kelpaa. Ehkä hän saisi lähettää ne takaisin kotiin, olemaan vain hevosia, ei suoritusvälineitä, ei maksavan asiakkaan rahojen arvosta elämyksiä tai harjoitusvälineitä. Hevonen, hevonen koko sielustaan."

- Saga 2011

Tässä ottamani kuva Islannista keväällä 2012. Ihanuudet synnyinseuduillaan =)

Rentoutumista ja irtiottoja 25 km:n edestä =)

Tuulisesta, pilvisestä ja koleasta syyssäästä huolimatta on viikonloppu ollut mitä ihanin. Eilen lauantaina lähdin Emilin kanssa aamutallin jälkeen pitkästä aikaa kaksin pitkälle maastopätkälle. Lenkille tuli mittaa 12 km ja aikaa kului mukavat 1,5 h =) (SportsTracker-sovellus puhelimessa on oiva kaveri myös ratsastuslenkeille). Pääpaino oli töltissä mikä sujuikin tuttuun tapaan kivasti. Laukassa hieman kuumui, mutta tällä kertaa pysyi hyvin käsissä (taitaa muistissa olla edellinen pakottamani juoksupätkä, kun jarrut hävisivät laukan aikana).
Tänään lähdettiin aamumaastoilemaan myös aamutallin ja -heinien jälkeen. Aikalailla sama lenkki kuin eilen, hieman pidemmän kaavan mukaan ja lenkille mittaa 13 km ja 1,5 h. Tänään muutamaa tölttipätkää lukuunottamatta liikuttiin käynnin lisäksi ravissa ja laukassa. Ravi oli tänään hyvä, ei lähtenyt kaahottamaan, vaan malttoi ravata rauhassa ja tahtikin säilyi hyvänä pitkistä pätkistä huolimatta! =) Ihanaa vastapainoa nämä maastolenkit kentällä ja maneesilla työskentelyjen rinnalle, mii laik!! <3

Kovasta puuskittaisesta tuulesta huolimatta ei jarrujen kanssa ollut tänään mitään ongelmia =)

Loppuvaiheessa lenkkiä huomasin, ettei Emil kävellyt ihan puhtaasti toisen takajalkansa kanssa ja tulinkin alas selästä. Kavion pohjaan kengän ja säteen väliin oli kiilautunut todella tiukkaan iso kivi =( Ei lähtenyt millään irti, mutta lopulta keksin ottaa toisen ohjista irti (onneksi pikalukot) ja lukolla sain väännettyä kiven pois. Säteestä nyt repsottaa pieni palanen, muttei onneksi onnu eikä pahemmin aristakaan, osumatarkkuus ollut aika kymppi. :( Sitten takaisin satulaan ja lenkki loppuun, Emil oli tauosta vain mielissään, kun sai syödä vihreää tienreunassa minun ahertaessa takakavion kanssa! =)

Huomisesta alkaakin sitten jälleen arkinen aherrus, niin itsellä töiden kuin koulunkin merkeissä ja Eemelillä jälleen kenttätyöskentelyn parissa. Syksyn saapuessa alkoivat jälleen myös odottamani Marin tunnit ja keskiviikkona olisi syksyn toinen tunti tiedossa maneesilla. Ensimmäisellä tunnilla Mari katsasti, että missä vaiheessa olemme menossa ja ratsasti itsekin Emiliä tovin. Nyt työn alla on niskan pehmeys, pyöreys, oikean lavan käyttö ja painon laitto tasaisesti jokaiselle jalalle (helpommin sanottu kuin tehty) =) Ihanaa päästä jälleen kesätauon jälkeen valvovan silmän alle tekemään kunnolla töitä!!

Ollaan nyt tehty kotiläksyjä ahkeraan ja käyntityöskentelyä ympyrällä 20 min alkuverryttelyjen jälkeen jokaisella ratsastuskerralla. On alkanut pehmetä ja myödätä paremmin niskasta, mutta ajoittain jää helposti jäkittämään niskasta, tämä näkyy etenkin siirtymisissä. Itsellä myös sata asiaa muistettavana ratsastaessani, ei pelkästään istunnan kanssa, vaan myös etenkin sen ULKO-OHJAN tuntuman kanssa...helposti lipsuisi ulko-ohja koko ajan pidemmäksi... Ja ratsastusko muka käynnissä ympyrällä helppoa?! Se, että istut oikein, mutta käytäpä sitten istuntaa oikein, tee samanaikaisesti pohkeilla oikein ja pidä kädetkin juuri oikealla paikalla, myötää sisäkädellä ja älä jää ulko-ohjaan kiinni. Jep =) Työskennellessäni olen kyllä oppinut sen puolipidätteen merkityksen, eikä senkään tekeminen istunnalla ole aina helppoa, kun pitäisi samaan aikaan muistaa kaikki muukin...onneksi meillä on Mari! :) Marin sivut löytyvät osoitteesta http://www.marivayrynen.fi/ ja Facebookista löytyy sivulta Mari Väyrynen T:mi

Loppuun vielä puhelimestani löytynyt kuva Emilistä elokuun lopulta, silloin oli yhtä tuulista kuin tänäkin vkloppuna. Toivottavasti säät suosisivat paremmin tulevalla viikolla.

Videopätkät maneesilta sekä Helsinki Horse Fair 2013- messuilta

Löysinpä tiedostojen seasta kokonaan unohtamani videopätkän, jossa mennään Emilin kanssa maneesilla tämän vuoden toukokuussa. Perus pyörimistä ja lähinnä halusin nähdä pitkästä aikaa "toisen silmin" miltä menomme näyttää. Videoita pitäisi kuvata useammin, jotta huomaisi itse mahdolliset virheet, niin hevosessa kuin ratsastajassakin. Itse kauhistuin huomattavaa etupainoista istuntaani, etenkin ravissa. Emilille ravi on tällä hetkellä se heikoin askellaji eikä asiaa taatusti auta se, että kuski notkuu etukenossa miten sattuu. Tölttiin olemme saaneet jo hieman enemmän tempoa ja laukka tahtoopi olla välillä turhaa kaahotusta. Alla videopätkä, Johannalle jälleen kiitos kuvausavusta! =)

Lisäksi nyt videoita selatessa tuli mieleeni, että voisin lisätä tännekin videon tämän vuoden Horse Fair- messuilta Messukeskuksesta jossa oltiin siis Emilin kanssa mukana edustamassa islanninhevosia. Videon on kuvannut ja muokannut ihanan ystäväni Tiina Hiltusen (mukana videolla tyttärensä Nicolen kanssa) aviomies Jarmo Hiltunen, kiitos isä-Hiltuselle isosti videosta!! =) Video löytyypi siis alla olevan linkin takaa...

http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=-z2XH-Mdeoo

ja tässä vielä pätkä Helsinki Horse Fair- messujen rotuesittelystä, jossa siis oltiin myös Emilin kanssa mukana, videolla aivan alussa ja lopussa, islantilaisesta villapaidasta tunnistaa ;)

Kuvia kisoista -12 ja Horse Fair-messuilta -13 sekä muita ratsastelukuvia

(en anna lupaa käyttää kuvia muissa yhteyksissä kuten virtuaalitalleilla jne.)

Tässä kuvia tämän vuoden Helsinki Horse Fair-messuilta joissa olimme viikonlopun Messukeskuksessa mukana edustamassa islanninhevosia, mukaan tarttui arvokasta kokemusta nuorelle hevoselle, ja toki myös ratsastajalle =)

Jatkoksi voisin lisäillä muutamia kuvia kilpailuista, viime vuodelta eli 2012. Seuraaviin kilpailuihin olisi tarkoitus osallistua jälleen ensi vuonna =)

Ja tältä näyttää meidän meno nykyään, kuvat otettu käyttämällämme maneesilla toukokuussa, ehkä pientä edistystä saatu aikaan näidenkin kuvien ottamisen jälkeen ;) Kuvista kiitos (c) Johanna Jämsä